Mä istun Berliinin lentokentällä perjantaiaamuna klo 8.40 juomassa kahvia ravintolassa josta näkee Tegelin kiitoradalle ja koneiden nousevan. Me lennettiin tänne Wienistä melko aikaisin tänä aamuna ehtiäksemme jatkolennolle kotiin tunnin päästä. Me tehtiin parin päivän promootioreissu Zürichiin ja Wieniin meidän levyn ja sinkun promotoimiseksi. Siellä rullaa tosi hyvin, kiitos EMIn.
Ennen keskiviikkoa Zürichissä meillä oli vapaapäivä Helsingissä. Noh, mulla oli yksi radio-, kaksi lehti- ja yksi TV-haastattelu mun ”vapaapäivänä”, mutta se oli silti aika rentoa. Me tultiin takaisin Saksasta ja Ruotsista edellisenä päivänä ja ainakin mulle teki hyvää nukkua 13 tuntia omassa sängyssä. Jeesus että oma peti on ihana! Kävin tosin myös parturissa, joten se oli aika rankka ja vaativa päivä…
Meidän paikallinen promoottori Sandra odotteli meitä Zürichin lentokentällä. Joka kerta, kun laskeudutaan Zürichiin, mulle tulee sellainen ”Kaikki on vähän paremmin täällä”-fiilis. En tiedä miksi, mutta sveitsiläiset vaikuttaa iloisilta ja tyytyväisiltä kaikkine juttuineen. Tai jotain. Me tehtiin ”phonereita” (eli toimittaja soitta Sandran puhelimeen ja se antaa sen mulle) & mentiin paikallisille radioasemille soittamaan Fairytale akustisesti. Kokeilimme ekaa kertaa (suomalaislähtöistä) Habbo online chattia. Oli oikeastaan aika siistiä. Lounaan jälkeen, jonka Sandra oli varannut kivaan ravintolaan, mentiin EMIn Zürichin toimistoon tekemään telkkari ja nettijuttuja. Illalla meidät vietiin Hugh Grantin ja Drew Barrymoren uuden leffan ”Music & Lyrics” ensi-iltaan todella siistiin leffateatteriin. Kun teemana kerran oli biisin tekeminen, meidät esiteltiin ensi-iltayleisölle ja medialle ja ne kyseli kysymyksiä biisinkirjoittamisesta ja muusta. Leffa oli tosi hyvä.
Pari bisseä Sandran ja Jannen kanssa hotellin baarissa ja hyppääminen punkkaan kuulosti melko hyvältä idealta. Tiesittekö että sähkötöpselit on erilaisia Sveitsissä ja hotellissa ei ollut enää adaptereita ”normaali” eurooppalaisille. En saanut virtaa mun MacBookiin enkä pystynyt lukemaan meilejä enkä kirjautumaan myspaceen. Rankka elämä…
Herätys kuudelta ja nopean kahvin jälkeen Sandra vei meidät lentokentälle.
Nukuin koko matkan Wieniin. Koneessa on ihana nukkua. Se keinuu vähän niin kuin kehto ja mottorit hurisee taustalla tasaisen rentouttavasti. Lentäminen on ihanaa. Muistan kuinka lentoemot kävi turvajuttuja läpi ennen kiitoradalle menoa ja seuraavan kerran avasin silmät vasta kun kone pysähtyi Wienin kentällä.
Meidän paikallinen ”baby” promoottori Katharina odotteli meitä lentokentällä. Ensimmäinen asia mitä haluttiin, oli virtaa meidän läppäreihin. Kuinka rock-uskottavaa ;)
Me ajettiin keskustaan ja kun Katharina laittoi radion päälle, Fairytale Gone Bad oli ensimmäinen biisi joka tuli suurimmalla Ö3 radiokanavalla. Ne on varmaan sopinut kanavan kanssa että ne soittaa sen heti kun tullaan autoon ;) Ihan niin kuin kaikki muutkin EMI maat ja alueet, Itävallan EMI tiimi tekee loistavaa työtä meidän musiikin kanssa ja meillä menee siellä tosi hyvin. Me ollaan top 10:ssä albumilla ja sinkulla, aivan kuten Sveitsissäkin. Se että valittiin EMI meidän Euroopan kumppaniksi ei ollut ollenkaan huono idea.
Me ajettiin tosi siistiin hotelliin; samaan missä Sting ja Whitney Houston on niiden Wienin visiiteillä ja lehdistöpäivä oli järjestetty huippuhyvin. Ne olivat järjestäneet kokoushuoneen hotellilla juomineen ja pikkusuolaisineen ja Sunrise Avenue julisteita ja tavaraa oli joka puolella. Toimittajat tuli sisään vuoronperään kuin armeijassa. Me juteltiin kaikille suurimmille sanoma- ja aikakausilehdille, radiolle ja muille. Me ajettiin myös Ö3 radiokanavalle soittamaan akustisesti niiden ohjelmiin. Päivä alkoi kasilta ja kun viimeinen haastis oli ohi klo 20.30, meistä tuntui, että olimme ansainneet isot kylmät oluet. Melkein kaikki kysyi miltä tuntuu olla tähti ja niin menestynyt. Mä en oikein ymmärrä sitä. En mä tunne olevani ollenkaan tähti. Ei mua haittaa edelleenkään kantaa omaa kitaraa vaikka kuskit ina pokkuroikin ja yrittää ottaa kamoja kannettavakseen, mutta ehkä kuten Janne sanoi, niin meillä ei ole ollut aikaa ymmärtää tätä kaikkea hienoa mitä muutaman kuukauden aikana on tapahtunut. Mun ehkä pitää oppia kuinka vaatia tuoreita mansikoita joka kysymyksen jälkeen… Olisinko sitten tähti? En tiedä. On vain niin siistiä olla vaan tavallinen sälli Helsingistä, vaikka soitetaankin meidän biisejä aika isoille yleisöille aina silloin tällöin. Mä tykkään tavallisesta & yksinkertaisesta elämästä ja toivon, etten kadota sitä mitä ikinä sitten tapahtuukin.
Me syötiin tosi hyvä illallinen yhdessä EMI porukan kanssa sisältäen paikallista punaviiniä ja jälkiruokaviiniä ja vielä lämmintä suklaakakkua vaniljajäätelöllä aivan lopuksi. Toivottavasti ei syöty meidän koko markkinointibudjettia.
Herätys oli 5:45, joo, aivan liian aikaisin, mutta jopa herra Haber onnistui nousemaan sängystä. Jannella on vatsa kipeä ja se yrittää levätä kaiken tämän lentokenttähälyn keskellä. Meillä on viikonloppu vapaata maanantaiaamuun asti, jolloin mennään Italiaan, Jeeeee ;) Me ollaan siellä kolme päivää ja lennetään Helsinkiin torstai-iltana vain lähteäksemme saman tien laivalla Viroon, jossa vedetään keikka. Sieltä lennetään suoraan Saksaan reiluksi viikoksi esiintymään DOMEssa ja vetämään akustisia keikkoja ympäri maata. Se tarkoittaa, että oon seuraavan kerran kotona taas yli kahden viikon päästä. Onneksi tää viikonloppu on vapaa ja saan nukkua paljon ja käydä salilla. Vain kaksi haastattelua ja se on siinä.
Aion kokeilla jos onnistun tässä aamutokkurassa kirjoittamaan sanoja uuteen biisiin jonka tein muutama päivä sitten. Sen nimi on ”Welcome to my life” ja musta tuntuu että se voisi päätyä seuraavalle levylle. Mulla on hyvä fiilis biisistä…
Ennen keskiviikkoa Zürichissä meillä oli vapaapäivä Helsingissä. Noh, mulla oli yksi radio-, kaksi lehti- ja yksi TV-haastattelu mun ”vapaapäivänä”, mutta se oli silti aika rentoa. Me tultiin takaisin Saksasta ja Ruotsista edellisenä päivänä ja ainakin mulle teki hyvää nukkua 13 tuntia omassa sängyssä. Jeesus että oma peti on ihana! Kävin tosin myös parturissa, joten se oli aika rankka ja vaativa päivä…
Meidän paikallinen promoottori Sandra odotteli meitä Zürichin lentokentällä. Joka kerta, kun laskeudutaan Zürichiin, mulle tulee sellainen ”Kaikki on vähän paremmin täällä”-fiilis. En tiedä miksi, mutta sveitsiläiset vaikuttaa iloisilta ja tyytyväisiltä kaikkine juttuineen. Tai jotain. Me tehtiin ”phonereita” (eli toimittaja soitta Sandran puhelimeen ja se antaa sen mulle) & mentiin paikallisille radioasemille soittamaan Fairytale akustisesti. Kokeilimme ekaa kertaa (suomalaislähtöistä) Habbo online chattia. Oli oikeastaan aika siistiä. Lounaan jälkeen, jonka Sandra oli varannut kivaan ravintolaan, mentiin EMIn Zürichin toimistoon tekemään telkkari ja nettijuttuja. Illalla meidät vietiin Hugh Grantin ja Drew Barrymoren uuden leffan ”Music & Lyrics” ensi-iltaan todella siistiin leffateatteriin. Kun teemana kerran oli biisin tekeminen, meidät esiteltiin ensi-iltayleisölle ja medialle ja ne kyseli kysymyksiä biisinkirjoittamisesta ja muusta. Leffa oli tosi hyvä.
Pari bisseä Sandran ja Jannen kanssa hotellin baarissa ja hyppääminen punkkaan kuulosti melko hyvältä idealta. Tiesittekö että sähkötöpselit on erilaisia Sveitsissä ja hotellissa ei ollut enää adaptereita ”normaali” eurooppalaisille. En saanut virtaa mun MacBookiin enkä pystynyt lukemaan meilejä enkä kirjautumaan myspaceen. Rankka elämä…
Herätys kuudelta ja nopean kahvin jälkeen Sandra vei meidät lentokentälle.
Nukuin koko matkan Wieniin. Koneessa on ihana nukkua. Se keinuu vähän niin kuin kehto ja mottorit hurisee taustalla tasaisen rentouttavasti. Lentäminen on ihanaa. Muistan kuinka lentoemot kävi turvajuttuja läpi ennen kiitoradalle menoa ja seuraavan kerran avasin silmät vasta kun kone pysähtyi Wienin kentällä.
Meidän paikallinen ”baby” promoottori Katharina odotteli meitä lentokentällä. Ensimmäinen asia mitä haluttiin, oli virtaa meidän läppäreihin. Kuinka rock-uskottavaa ;)
Me ajettiin keskustaan ja kun Katharina laittoi radion päälle, Fairytale Gone Bad oli ensimmäinen biisi joka tuli suurimmalla Ö3 radiokanavalla. Ne on varmaan sopinut kanavan kanssa että ne soittaa sen heti kun tullaan autoon ;) Ihan niin kuin kaikki muutkin EMI maat ja alueet, Itävallan EMI tiimi tekee loistavaa työtä meidän musiikin kanssa ja meillä menee siellä tosi hyvin. Me ollaan top 10:ssä albumilla ja sinkulla, aivan kuten Sveitsissäkin. Se että valittiin EMI meidän Euroopan kumppaniksi ei ollut ollenkaan huono idea.
Me ajettiin tosi siistiin hotelliin; samaan missä Sting ja Whitney Houston on niiden Wienin visiiteillä ja lehdistöpäivä oli järjestetty huippuhyvin. Ne olivat järjestäneet kokoushuoneen hotellilla juomineen ja pikkusuolaisineen ja Sunrise Avenue julisteita ja tavaraa oli joka puolella. Toimittajat tuli sisään vuoronperään kuin armeijassa. Me juteltiin kaikille suurimmille sanoma- ja aikakausilehdille, radiolle ja muille. Me ajettiin myös Ö3 radiokanavalle soittamaan akustisesti niiden ohjelmiin. Päivä alkoi kasilta ja kun viimeinen haastis oli ohi klo 20.30, meistä tuntui, että olimme ansainneet isot kylmät oluet. Melkein kaikki kysyi miltä tuntuu olla tähti ja niin menestynyt. Mä en oikein ymmärrä sitä. En mä tunne olevani ollenkaan tähti. Ei mua haittaa edelleenkään kantaa omaa kitaraa vaikka kuskit ina pokkuroikin ja yrittää ottaa kamoja kannettavakseen, mutta ehkä kuten Janne sanoi, niin meillä ei ole ollut aikaa ymmärtää tätä kaikkea hienoa mitä muutaman kuukauden aikana on tapahtunut. Mun ehkä pitää oppia kuinka vaatia tuoreita mansikoita joka kysymyksen jälkeen… Olisinko sitten tähti? En tiedä. On vain niin siistiä olla vaan tavallinen sälli Helsingistä, vaikka soitetaankin meidän biisejä aika isoille yleisöille aina silloin tällöin. Mä tykkään tavallisesta & yksinkertaisesta elämästä ja toivon, etten kadota sitä mitä ikinä sitten tapahtuukin.
Me syötiin tosi hyvä illallinen yhdessä EMI porukan kanssa sisältäen paikallista punaviiniä ja jälkiruokaviiniä ja vielä lämmintä suklaakakkua vaniljajäätelöllä aivan lopuksi. Toivottavasti ei syöty meidän koko markkinointibudjettia.
Herätys oli 5:45, joo, aivan liian aikaisin, mutta jopa herra Haber onnistui nousemaan sängystä. Jannella on vatsa kipeä ja se yrittää levätä kaiken tämän lentokenttähälyn keskellä. Meillä on viikonloppu vapaata maanantaiaamuun asti, jolloin mennään Italiaan, Jeeeee ;) Me ollaan siellä kolme päivää ja lennetään Helsinkiin torstai-iltana vain lähteäksemme saman tien laivalla Viroon, jossa vedetään keikka. Sieltä lennetään suoraan Saksaan reiluksi viikoksi esiintymään DOMEssa ja vetämään akustisia keikkoja ympäri maata. Se tarkoittaa, että oon seuraavan kerran kotona taas yli kahden viikon päästä. Onneksi tää viikonloppu on vapaa ja saan nukkua paljon ja käydä salilla. Vain kaksi haastattelua ja se on siinä.
Aion kokeilla jos onnistun tässä aamutokkurassa kirjoittamaan sanoja uuteen biisiin jonka tein muutama päivä sitten. Sen nimi on ”Welcome to my life” ja musta tuntuu että se voisi päätyä seuraavalle levylle. Mulla on hyvä fiilis biisistä…
Diary
