Auto matkaan kohti etelää ja kohti kuvauslokaatiota. Julialla oli oluen juonnista niin paha olo että jouduttiin vajaan 100 kilometrin jälkeen vetämään pikkubussi tiensivuun… Katseltiin maisemia. Me ajettiin jonnekin outoon pikkukylään jossa oli meidän sinne saapuessa aika pahaa enteilevä keli. Sateessa tää homma ei onnistuisi millään. Ihan viimemetreillä meinattin ajaa LEHMÄKOLARI (!). Se oli 30 cm päässä. Meidän iki-ihana kuski LYNN sattui juuri silloin katselemaan vuoristo- ja rantameisemia vasemmalla.
Koko päivä istuttiin ja odotettiin, istuttiin ja odotettiin. Kuvattiin välillä joku pieni mediaklippi saksan medialle “Hi, we’re SUNRISE AVENUE and you can see our new video Fairytale Gone Bad on Viva!! Ja sama myös saksaksi. Kesti ihan helvetin pitkään kun juttuja piti sanoa saksaksi. Selkeesti Raul ei ole syntynyt puhumaan saksaa. Se on varmaan vaikeeta sen parran kanssa, kaikki venasi aina että se sai germaanin haltuun.
Kuvauspaikka oli ihan helvetin hieno. Se on sama jossa U2 kuvasi Vertigo videonsa. Keskellä aavikkomaista maisemaa pystyssä iso betoninen kammio johon kuvaus crew oli pystyttänyt valkokankaan jolla näytettäiisiin videoklippiä musta ja mun “tyttöystävästä.” Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä innokkaampina suurehkot hyttyset suunnistivat kuvauslamppuja kohti. Ja arvatkaa vaan keiden naamaan lamput osoittaa… Mutta ai että setti näytti hyvältä. Mä kävin vielä yksin kuvaajan, Julian ja parin assarin kuvaamassa kohtauksen jossa istun rannalla ja kamera kuvaa huulisynkkaa. Mesta oli avian sastumaisen hieno. Monta kilometriä pitkä“hiekkarantasilta” jonak molemmilla puolilla on meri. Koko ajan ukoisti uljaasti vuorten yllä, mutta ei saatu kuin muutama pisara niskaan.
Matkalla takaisin hotellille meidän Malagasta etelästä kotoisin oleva kuski LYNN hukkasi itsensä totaalisesti Katalonian tiekartastoon. Onneksi mä olin ollut Barcelonassa muutaman kerran aikaisemmin ja pääsin pätemään. Ihanaa puhua Espanjaa pitkäsatä aikaa, mä en sittenkään ole unohtanut sitä kokonaan vaikka suomessa kieltä ei tuu puhuttua. Vielä pakkaus kun päästiin hotellille 01:00 yöllä ja huomenna pitäisi lähteä aamulla kentälle ja kotia kohti 0630. Taas jää unet vähiin. Ei tekisi yhtään mieli jättää tätä, tulee ihan hirveä ikävä tätä vajaata viikkoa. Toisaalta päästään suoraan keikkabussiin lentokentältä ja päästään Jukan luo! We miss you Jukka.
Koko päivä istuttiin ja odotettiin, istuttiin ja odotettiin. Kuvattiin välillä joku pieni mediaklippi saksan medialle “Hi, we’re SUNRISE AVENUE and you can see our new video Fairytale Gone Bad on Viva!! Ja sama myös saksaksi. Kesti ihan helvetin pitkään kun juttuja piti sanoa saksaksi. Selkeesti Raul ei ole syntynyt puhumaan saksaa. Se on varmaan vaikeeta sen parran kanssa, kaikki venasi aina että se sai germaanin haltuun.
Kuvauspaikka oli ihan helvetin hieno. Se on sama jossa U2 kuvasi Vertigo videonsa. Keskellä aavikkomaista maisemaa pystyssä iso betoninen kammio johon kuvaus crew oli pystyttänyt valkokankaan jolla näytettäiisiin videoklippiä musta ja mun “tyttöystävästä.” Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä innokkaampina suurehkot hyttyset suunnistivat kuvauslamppuja kohti. Ja arvatkaa vaan keiden naamaan lamput osoittaa… Mutta ai että setti näytti hyvältä. Mä kävin vielä yksin kuvaajan, Julian ja parin assarin kuvaamassa kohtauksen jossa istun rannalla ja kamera kuvaa huulisynkkaa. Mesta oli avian sastumaisen hieno. Monta kilometriä pitkä“hiekkarantasilta” jonak molemmilla puolilla on meri. Koko ajan ukoisti uljaasti vuorten yllä, mutta ei saatu kuin muutama pisara niskaan.
Matkalla takaisin hotellille meidän Malagasta etelästä kotoisin oleva kuski LYNN hukkasi itsensä totaalisesti Katalonian tiekartastoon. Onneksi mä olin ollut Barcelonassa muutaman kerran aikaisemmin ja pääsin pätemään. Ihanaa puhua Espanjaa pitkäsatä aikaa, mä en sittenkään ole unohtanut sitä kokonaan vaikka suomessa kieltä ei tuu puhuttua. Vielä pakkaus kun päästiin hotellille 01:00 yöllä ja huomenna pitäisi lähteä aamulla kentälle ja kotia kohti 0630. Taas jää unet vähiin. Ei tekisi yhtään mieli jättää tätä, tulee ihan hirveä ikävä tätä vajaata viikkoa. Toisaalta päästään suoraan keikkabussiin lentokentältä ja päästään Jukan luo! We miss you Jukka.
Diary
